Käsittely: Tietosuojasääntelyn asettamat reunaehdot ja tieteellisen toiminnan joustavuus
Yleinen tietosuoja-asetus asettaa tieteelliselle toiminnalle merkittäviä hallinnollisia ja oikeudellisia reunaehtoja, jotka hidastavat aineistojen käsittelyä ja avointa jakamista tutkimusyhteisössä. Toisaalta voidaan perustellusti esittää vastaväite, jonka mukaan sääntely ei muodosta ehdotonta estettä tieteelle, sillä lainsäädäntö tunnistaa nimenomaisesti tieteellisen tutkimuksen erityisaseman ja tarjoaa joustavia poikkeusperusteita henkilötietojen käsittelylle yleisen edun nimissä. Tutkimusaineistojen muodostamista ja hallinnointia koskevat analyysit kuitenkin osoittavat, että uusi eurooppalainen tietosuojakehys tuo mukanaan huomattavia käytännön haasteita ja tulkinnallista varovaisuutta tutkimussektorilla toimiville organisaatioille ja tutkijoille (Research data and GDPR, 2019). Vaikka poikkeuksia on periaatteessa olemassa, sääntöjen monimutkaisuus ja oikeudellisen vastuun korostuminen johtavat usein varovaisuusperiaatteen liialliseen soveltamiseen tutkimuslaitoksissa. Tämä ilmiö korostuu erityisesti avoimen tieteen tavoitteiden ja datan jakamisen yhteydessä. Tietosuojaa koskevat normit eroavat monista muista avoimen tieteen rajoitteista siinä mielessä, että niiden nimenomaisena ja sitovana päämääränä on turvata rekisteröityjen perusoikeudet ja vapaudet (EOSCpilot, 2018). Uusien tiukkojen standardien ja kansallisten täytäntöönpanotapojen vaihtelevuuden vuoksi sääntelyn tarkka tulkinta ja sen lopullinen vaikutus avoimeen tieteeseen herättävät edelleen laajaa epävarmuutta (EOSCpilot, 2018). Tutkijat joutuvat jatkuvasti tasapainottelemaan tieteellisen avoimuuden edistämisen ja ankarien tietosuojavelvoitteiden noudattamisen välillä. Koska tutkimusinfrastruktuurit ja hankkeet ovat yhä useammin rajat ylittäviä, sääntely-ympäristön epäyhtenäisyys syventää hallinnollista taakkaa ja hidastaa aineistojen yhteiskäyttöä. Näin ollen GDPR ei suoranaisesti kiellä tai estä tieteellistä tutkimustyötä itsessään, mutta se rajoittaa tutkimustoimintaa käytännössä luomalla raskaita menettelyllisiä esteitä, jotka hidastavat tiedon vapaata liikkuvuutta ja vaikeuttavat kansainvälistä tieteellistä yhteistyötä.