4.2 Kouluhyvinvointi, uupumus ja oppimispolkujen eriytyminen
Oppimistulosten laskun tarkastelu edellyttää kognitiivisten suoriutumismittareiden rinnastamista oppilaiden koettuun hyvinvointiin ja koulumotivaatioon. Vaikka PISA-tutkimuksen osaamispisteet ennustavat luotettavasti myöhempiä koulutuspolkuja ja yksilön saavuttamaa koulutustasoa ("PISA Proficiency Scores Predict Educational Outcomes", 2013), pelkkä pistekeskiarvojen seuraaminen jättää huomiotta oppimisprosessien taustalla vaikuttavat moniulotteiset psykososiaaliset mekanismit. Esimerkiksi suomalaisen koulutusjärjestelmän saavutuksia arvioitaessa on huomautettu, että korkeatkaan testitulokset eivät automaattisesti merkitse oppijoiden moitteetonta kouluhyvinvointia tai kestävää koulutusmenestystä, ellei koulun arjen kuormitustekijöitä analysoida kriittisesti ("Are the High Scores in the PISA Tests an Educational Success in Finland?", 2015). Käytännön tasolla osaamistason heikentyminen ja oppimispolkujen eriytyminen kytkeytyvätkin kiinteästi lukumotivaation ja koulu-uupumuksen väliseen vuorovaikutukseen. Vahva lukutaito ja oppimismotivaatio suojaavat opintopolkuja, kun taas lisääntyvä koulu-uupumus heikentää nuorten sitoutumista ja muovaa merkittävästi toisen asteen koulutusvalintoja sekä pitkän aikavälin kouluttautumista ("PISA Reading Achievement, Literacy Motivation, and School Burnout", 2023). Teoreettinen oletus oppimistulosten, asenteiden ja hyvinvoinnin keskinäisriippuvuudesta saa siten vahvistuksen empiirisessä tarkastelussa: PISA-tulosten laskua ei voida selittää yksinomaan opetussuunnitelmallisilla tai pedagogisilla muutoksilla, vaan se heijastaa laajempaa nuorten kouluhyvinvoinnin heikkenemistä ja oppimisasenteiden eriytymistä. Tämä osoittaa, että koulutuksellisen tasa-arvon ja osaamistason elvyttäminen vaatii kognitiivisten taitojen rinnalla järjestelmällistä panostusta oppilaiden psyykkiseen jaksamiseen.