2. Hoitajapulan taustatekijät ja vetovoima terveydenhuollossa
Terveydenhuollon hoitajavajeen taustalla vaikuttaa monimutkainen vuorovaikutus työvoiman koulutuksen, työolojen ja työssä pysymisen välillä. Kuten alan tutkimuksessa tuodaan esiin, pelkkä koulutusmäärien lisääminen tai uusien koulutusyksiköiden perustaminen ei sellaisenaan poista henkilöstövajetta, jos merkittävä osa valmistuneista ammattilaisista siirtyy muihin tehtäviin matalan työtyytyväisyyden ja palkitsemisjärjestelmien puutteiden vuoksi [2]. Työperäisen uupumuksen ja riittämättömän sosiaalisen tuen on osoitettu olevan keskeisiä tekijöitä, jotka kiihdyttävät hoitajien halukkuutta lyhentää työaikaansa tai jättää ammattinsa kokonaan [2]. Erityisen vaativissa kliinisissä ympäristöissä, kuten vastasyntyneiden tehohoidossa, työvoimavaje muodostaa suoran riskin hoidon laadulle ja potilasturvallisuudelle, sillä ammatillinen kuormitus linkittyy suoraan hoitoon liittyvien komplikaatioiden riskiin [3]. Työn vaatimusten ja voimavarojen mallin mukaisesti työkuormituksen hallinta, joustavat työaikajärjestelyt ja systemaattiset urakehitysmallit toimivat ratkaisevina organisaation voimavaroina, jotka tukevat henkilöstön sitoutumista ja jaksamista [3]. Vajeen hallinta edellyttää siten siirtymistä reaktiivisista toimenpiteistä kokonaisvaltaiseen henkilöstövoimavarojen ja työympäristön pitkäjänteiseen johtamiseen [2, 3].